Mulla on outo tunne. Ihan niinkuin meidän koira istuisi tai makaisi milloin missäkin nurkassa, vaikka se ei siinä ole. Äitikin sanoi samaa aamulla ja isällä oli eilen ollut samanlainen tunne. En usko mihinkään taivaaseen tai Jumalaan tai sellaiseen, mutta en tiedä voiko olla oikeasti kuolleen sielu jossain, vaikka se olisikin haudattu. Että voiko se sielu vaeltaa täällä asunnossa, vaikka sitä ei näy. On vaan sellainen tunne.
Käytiin tänään hautakiveen hakemassa laatta ja laitettiin se paikoilleen. Toivottavasti se pysyy siinä. Liimattiin se sellaisella laattaliimalla kiinni vai mitä lie kiviliimaa se oli. Vasta sillä samalla liimattiin mökillä pari kaakelilaattaa seinään ja kylmähän se mökkikin on silloin kun sitä ei käytetä, eli ehkä tuo pysyy pakkasetkin paikoillaan, toivon ainakin. Sitten laitettiin siihen sellainen metallinen luu koristeeksi, jonka äiti on joskus ostanut. Se luu on kai oikeasti tarkoitettu koiran kaulaan nimilaataksi, mutta ei me sitä olla käytetty ja ei kirjoitettu siihen mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti