Mulla oli tänään raskausajan sokerirasitustesti. Eli siis 12 tuntia piti olla syömättä ja juomatta. Ei se syömättömyys niinkään (ei ollut edes nälkä), mutta se jano, ihan kauhea. Ja sitten ne piikit. Mulla kun on piikki- ja verikammo, niin tuntui ihan hirveältä. En siis katsonut niitä veriputkiloita, mutta se pistos tuntuu kauhealta tällaisesta, jolla on alhaisempi kipukynnys kuin normaalisti, mulla on aina ollut. Ja ette usko, kun tuntui hyvältä, kun viimein 15 tunnin jälkeen sai ruokaa suuhun.
Siis jos joku ei tiedä, se rasitustesti kestää 2 tuntia (1. verinäyte = nollanäyte, 2. verinäyte tunti sokerilitkun juomisesta ja 3. verinäyte kaksi tuntia litkun juomisesta) eikä sinäkään aikana saa edelleenkään syödä eikä juoda muuta kuin sen sokerilitkun, jonka ne antaa (oli muuten ihan hyvää, ihan kuin vadelmamehutiivistettä). Kun pääsin ulos, otin aamulääkkeet veden kanssa ja lähdin vielä käymään kunnassa laittamassa asuntohakemuksen vetämään. Haetaan siis rivitaloasuntoa, kun tässä kerrostalossa ei ole minkäänlaista vaunuvarastoa ja asutaan kolmannessa kerroksessa ilman hissiä, niin vauvan kanssa olisi vähän haastavaa, kun pitäisi joka kerta raahata ne vaunut alas ja ylös. Toivottavasti asunto löytyy ennen vauvan syntymää.
Tässä taas pitkästä aikaa mahakuvaa ja edelliset kuvat, että on mihin verrata:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti