Mulla käy hermoon. Käytiin päivällä anopin kanssa viemässä minun paketoimat astialaatikot ja vauvantarvikelaatikot sinne uudelle asunnolle. Nyt mulla on tiskipöytä täynnä astioita, joita siihen nostin. Pitäisi pakata lisää. Mulla vaan tuntuu niinkuin olisin yksin muuttamssa. Muru kyllä kantaa tavaroita, MUTTA EI PAKKAA MITÄÄN. Mulla alkaa käymään selän päälle tuo sanomalehtiin paketoiminen, kun pitää heilua edestakaisin. Kohta tämä on onneksi ohi, viikonloppuun mennessä viimeistään (kunhan saan pakattua nuo, kun ei tosiaan ole ketään auttamassa).
Tuli päivällä postissa itselleni tilaamani joululahja: verenpainemittari. Ei kumma kyllä näyttänyt suuria lukemia, vaikka tätä stressiä tässä on. Verensokerimittaukset sentään heittelee välillä, kuten aiemmin kirjoitin, se taitaa johtua juurikin tästä stressistä, jota siedän huonosti.
En tiedä onko stressillä osuutta tähänkin, mutta heräsin aamulla taas, kuten useampana muunakin aamuna hirveään supistukseen. Ja tiedättekö mikä mulla ärsyttää? Muru sanoo aina "no minä en voi sinua siinä auttaa". Voipas ja hyvin voikin. Toisi särkylääkkeen ja lasillisen kylmää vettä, mutta ei. Mä kun en sen kipukohtauksen aikana pysty liikkumaan enempää kuin sen verran, että nousen sängystä ylös ja jään siihen seisomaan ja odottamaan, että kipu menee ohi sen verran, että voin itse hakea sen särkylääkkeen. Ihmettelen miten sitä pystyisi sitten synnyttämään makuuasennossa, kun nuo ns. harjoitussupistukset tuntuu ylivoimaisilta siinä asennossa. Oikeastaan seisomisasento on ainoa, jossa ne joten kuten kestää.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti