Tänä aamuna kärsin rintakivusta. Makasin sängyssä liikkumattomana puoli tuntia, koska sattui niin paljon, ettei pystynyt liikkumaan. Olin yksin kotona ja se ahdistus alkoi hengenahdistuksella ja jatkui noilla rintakivuilla. Muru meinasi, että tarviiko minut viedä terveyskeskukseen, kun juttelin hänen kanssa puhelimen välityksellä, mutta mitäpä ne siellä olisi voinut tehdä sen enempää kuin minäkään kotona. Rauhoittavaa ne ei raskauden takia olisi voineet mulle antaa ja jos olisi, niin siinäkin tapauksessa olisi ollut turha mennä sinne, koska mulla olisi ollut sitä rauhoittavaa kotona. Nukahdin sitten jossain vaiheessa ja kun heräsin, sitä kipua ei enää ollut.
Asia, josta aiemmin kirjoitin, on selvinnyt. Muru ajatteli, että satuttaa minua, koska mulla on selkä-/lantiokipuja ollut. Mutta ei se (ainakaan mulla) noita hommia estä. Oikeastaan se homma auttoi niihin (ilmeisesti rentoutti).
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti