Huomenna se sitten tapahtuu, toivon mukaan ainakin. Pitäisi tuonne keskussairaalaan lähteä synnytyksen käynnistykseen. Saa nyt nähdä sitten mikä tilanne huomenna on, että käynnistääkö ne sitä silloin vai kauanko sitä pitää odottaa. Toivoisin kuitenkin, etteivät enää kotiin lähettäisi ennenkuin lapsi on käsivarsilla, on tuota matkaa kuitenkin jonkun verran sinne. Mieluummin siis menen sinne valmiiksi, kun otan riskin, että lapsi syntyy johonkin välille ambulanssiin (ei ole meinaa kuin pari kuukautta, kun Murun kaverin tyttöystävä lähti täältä ja lapsihan ehti syntyä ennenkuin sairaalaankaan kerkesi). Ja en tiedä pitääkö paikkaansa, mutta yksi kätilö täällä sanoi, että ambulanssissa ei ole kipulääkitystä, eli jos sinne syntyy niin syntyy ilman kivunlievitystä ja minun kipukynnys on ihan olematon.
Anopista. Mulla menee hermot. Sanoin sille eilen, että mulla ei varmastikaan ole puhelin päällä siellä laitoksella, niin tämä sanoo "no soitan sitten pojalle ja kyselen". Kyselee mitä? Hän sanoi joku aika sitten, että "kyllä se poika sitten ilmoittaa, kun jotain tapahtuu". Miksi? Ei siitä yleensä ilmoitella ennenkuin lapsi on syntynyt. Mitä se anoppi väliaikatiedoilla tekee. HERMOT MENEE!
Sanoin anopille sitten myös. että ensimmäisellä viikolla täällä kotona ei tarvitse näkyä vieraita (anoppikin on vieras). Tiedän jo nyt, etten jaksa ketään silloin. Sitä on varmasti niin kipeäkin, ettei paljon vieraat kiinnosta. Ja haluaahan sitä tutustua siihen lapseen rauhassa lapsen isän kanssa, ilman, että vieraita ravaa ovista ja ikkunoista. Ja sitä paitsi, täällä ei itseasiassa tähänkään asti ole käynyt kuin anoppi ja appiukko, joten ei tarvitse kyllä niitäkään näkyä, jotka ei ennen synnytystäkään ole käyneet. Esimerkiksi Murun veli ja hänen vaimo eivät ole koskaan käyneet meillä kylässä ja ollaan sentään asuttu yhdessä jo kohta puoli vuotta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti