Ei siellä synnärillä tapahtunut tänään mitään. Edelleen olen vain sentin auki, joten lähettivät kotiin. En kyllä kotiin asti mennyt. Jäin välille, lapsuudenkotiini, josko se käynnistyisi itsekseen niin ei tarvitsisi niin kaukaa lähteä (siis meiltä kotoa asti). Mies tosin meni kotiin, kun ajatteli olla vielä muutaman päivän töissä. Mutta ensi viikon perjantaina on sektioaika ja se on varma aika. Pitää mennä sairaalaan torstaina ja perjantaina jossain vaiheessa on sitten se leikkaus.
Outo juttu muuten, kun se kätilö nyt vasta sanoi, että mulla on ahdas lantio. Ei se siitä aikaisemmin ole puhunut. No, se on kuitenkin syy siihen miksi sittenkin mennään normaalin synnytyksen sijaan sektioon. Aiemmin mulla ei ole pelottanut, siis normaali synnytyskään, mutta nyt tuo leikkaus on alkanut pelottaa.
Joo ja kävihän siinä niinkin, että mulla on lääkkeet kotona, koska luulin, että asia on niin kuin aina ennenkin, että omia lääkkeitä EI SAA ottaa mukaan. Nyt ne olisi kuulemma pitänyt olla mukana, kun ollaan synnytysosastolla eikä missään muualla kyseisen sairaalan osissa. No mistä minä tiesin, en ole ennen ollut lääkepotilaana kyseisellä osastolla. Aiemmin ne on siellä eri osastoilla valittaneet, jos on omat lääkkeet olleet mukana, ettei niitä missään nimessä saa olla. No, sain sieltä jonkun verran mukaan niitä ja Muru tulee tiistaina tai keskiviikkona tänne ja tuo ne minun lääkkeet mukana, ettei tässä silleen vahinkoa tullut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti