torstai 21. huhtikuuta 2016

Voihan anoppi-ahdistus

Tajusin tänään, että meillä on viikon päästä lauantaina ristiäiset. Olen koko ajan ajatellut, että ne on kahden viikon päästä lauantaina (sen kummemmin ajattelematta monesko päivä on menossa). No, ei siinä mitään, en vaan ehtinyt painoa saada yhtään alas siitä, kun olen vauvan kanssa laitokselta tullut.

Yksi tuleva kummi kävi eilen katsomassa vauvaa. Hän ei pääse itse ristiäisiin, kun menee Kilpisjärvelle pilkkikilpailuihin. No, eipä se mitään, kummi hänestä tulee kuitenkin, oli paikalla tai ei.

Pappi kävi eilen meillä ristiäisasioiden tiimoilta. Sitä ennen ja sen jälkeen ehtikin taas tapahtua anopin kans kaikenlaista. Voi huoh, jos ei paremmin sanois. Äiti on siis edelleen täällä meidän apuna, kun Murulla on töitä ja minunkin pitää saada välillä levätä. Äidillä on ollut sairaalahoitoa vaativia vaivoja täällä ollessaan. Sai lääkityksen siihen. Anoppi katsoi sillä välin vauvaa, kun kävin äidin kanssa siellä terveyskeskuksessa. No, kun tultiin sieltä, alkoi anopin toimesta kysely: "mikä sinua vaivaa? mitä lääkkeitä sait siihen? mitä lääkkeitä olet aikaisemmin syönyt?" Mä jo viimein sanoin, että "anteeksi nyt vaan, mutta ne asiat ei kuulu sulle." 

Äiti, anoppi ja vauva lähti sitten käymään anoppilassa ja me lähdettiin Murun kanssa hoitamaan asioita. Äiti oli sitten sieltä anoppilasta lähtiessään sanonut tuovansa vauvan meille ja lähtevänsä itse kirpputorille siksi aikaa, kun se pappi on käymässä. Anoppi oli ihmetellyt, että miksi hän tai minun äiti ei saisi olla paikalla, kun se pappi tulee. Miksiköhän? Olisikohan siksi, ettei haluta, että se nimi paljastuu etukäteen. Se on siis päätetty viime syyskuussa jo ja jos se on tähänkin asti pysynyt salassa niin miksei sitten ristiäisiin asti. Siis sillä akalla (anopilla) ärsyttää suunnattomasti, kun hänelle ei kerrota mitään. Ihmetteli jo yhtenä päivänä, kun Muru ei ole äidilleenkään (hänelle) kertonut sitä nimeä. No helvetti, jos on sovittu, että sitä ei kerrota niin sitä ei silloin kerrota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ahdistusta ja kirjallisuutta

Minä kirjoitan nyt minun toissa viikonlopusta. Perjantaina 3.11. meillä kävi ambulanssi hakemassa minut. Olin saanut paniikkikohtauksen, hie...