maanantai 23. toukokuuta 2016

Apua on saatavilla - onneksi


Kävin toissa viikonloppuna mutkan kotona, mutta sairastuin johonkin vatsatautiin ja koska olen käytännössä yksinhuoltaja, vaikka en olekaan, oli vaikeaa päästä vessaan, puhumattakaan, että saisi syötyä tai juotua. Yksinhuoltaja käytännössä siis siksi, että Muru on jatkuvasti töissä, jopa kolme vuoroa putkeen, eli hoidan lasta päivät ja yöt yksin. Väsyyhän siinä. Joten soitin vanhemmilleni ja he haki minut ja pojan heidän luokse. Saan edes joskus nukkua. Mulla alkoi pelottaa sekin, kun valvon liikaa, kun vauvan kanssa yksin ollessa ei saa nukuttua, niin mulla kun on epilepsia, liika valvominen voi aiheuttaa kohtauksen. Ja mitäs sitten jos saan sellaisen kohtauksen, menetän tajunnan ja olen lapsen kanssa yksin. Parempi minun täällä on ja samaa mieltä Murukin oli. Täällä on sentään apua saatavilla ja saa joskus edes nukkua. Sitä en tiedä kauanko täällä olen, mutta jonkun aikaa nyt ainakin.

Jotkut sanoo, ettei heillä kyllä mitään apua ole ollut. Joo, mutta kun mulla sitä on saatavilla, mieluummin otan sitä vastaan kuin aiheutan mahdollisesti väsyksissä ties mitä. Meinaan sitä, kun väsyksissä tapahtuu virheitä ja vauvaa kun kantaa, saattaa kantovoimat loppua ja mihin sen lapsen sitten laskee, kun ei ole ketään ottamassa sitä vastaan. Hän kun painaa jo aikalailla. On sitteri ja sänky joo, mutta jostain syystä hän ei alkanut olemaan kummassakaan ja kanniskeluksihan se meni, jopa vessassa. Sinnekään ei päässyt ilman, että lapsi piti olla sylissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Särkyä ja väsyä

Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...