sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Jos et sinä, niin minä sitten...

Tein eilen jotain sellaista, mitä en ajatellut koskaan tekeväni. Kosin miestäni. Mä olen ollut aina sitä mieltä, että se on mies, joka kosii tai sitten ei mennä naimisiin ollenkaan, mutta kun olen tässä jo jonkun aikaa odotellut hänen kosintaansa eikä mitään ole tapahtunut, päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

Tein askartelupahvista rasian/pienen laatikon, tulostin kahta sormusta esittävän kuvan ja laitoin sinne laatikkoon, jonka jälkeen paketoin paketin lahjapaperilla. Eilen Muru luki netistä jostain parista, jotka oli olleet 50 vuotta yhdessä ja kysyi "ollaanko mekin 50 vuotta yhdessä?" Silloin ajattelin, ettei sopivampaa tilaisuutta tule, hain paketin ja annoin sen hänelle avattavaksi. Hän kysyi "nytkö jo?" ja tarkoitti, että nytkö hänen jo isänpäivälahja pitää avata. En sanonut mitään. Kun hän avasi sen ja kurkkasi sisään, kysyin meneekö hän minun kanssa naimisiin ja sain myöntävän vastauksen.

Sormuksia meillä ei vielä ole. Hankitaan sitten kun on rahaa sen verran, että on varaa ostaa sellaiset. Ja olen päättänyt, että naimisiin en mene ennen kuin olen pudottanut painoa 20 kiloa vähintään. Jäi vähän raskaudesta jäljelle enkä ole saanut niitä pois, koska herkuttelu on niin houkuttelevaa. Niin, ja sitä paitsi tästä ei vielä tiedä kukaan meidän lisäksi, koska ei olla asiaa julkaistu missään eikä kerrottu edes vanhemmille. Se tapahtuu sitten, kun ne sormukset on sormessa.


Siinä on meidän isänpäiväkakku. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni itse kakkuun koristeet mantelimassasta. En ehkä ihan heti tekisi uudestaan. On se semmoista väkertämistä.

1 kommentti:

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...