tiistai 14. maaliskuuta 2017

Vuosi, joka tuntui kahdelta

Kuten otsikko kertoo, mennyt vuosi tuntui kahdelta vuodelta. Mulla ei siis todellakaan tunnu siltä niinkuin yleensä: "aika menee kuin siivillä". Poika täytti viikko sitten vuoden ja en halua enää koskaan palata siihen aikaan. Eli toista, ainakaan tarkoituksella hankittua raskautta ei ole tulossa. Oli elämäni raskainta aikaa. Meidän pieni ei vieläkään nuku. Herää 12 kertaa 10 tunnin aikana, jotka siis on sängyssä. Toisin sanoen, hänen kanssaan nukkuva ei nuku ollenkaan.

Kävellä hän ei vielä osaa, muuta kuin kävelykärryyn tukien tai sitten jos joku kävelyttää häntä käsistä. Seisoo kyllä välillä ilman tukea. Puhua hän ei osaa juurikaan. Joitain sanoja kyllä: äiti, ei ei, hei hei, mämmä (mummi) ja sitten titititi, joka tarkoittaa "mutta kun minä haluan tuon nyt heti!"

Kasvanut hän on hurjasti. Noin 30 senttiä vuoden aikana. 1-vuotisneuvolassa ei olla vielä käyty, mutta mitä itse mittasin, niin hän on noin 75 cm pitkä ja 9,5 kg. Itse olen ollut tuon kokoinen vasta 1,5-vuotiaana, eli eiköhän poika kasva äitiään pidemmäksi, toivon mukaan ainakin (minä kun olen aika lyhyt: 145 cm).

Väsymys vaivaa minua edelleen. Ei jaksa mitään eikä mikään huvita. Myös unettomuus vaivaa. Tämä on kuin oravanpyörä. Painoa pitäisi pudottaa, mutta kylläpä tuota suklaata menee lohdukkeeksi sen verran, että paino ei putoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...