Meidän poika kasvaa ja kehittyy. Nyt on alkanut "minä itte"-vaihe. Syö itse lusikalla ja auttaa ei saa. Kävelee tuetta, mutta viime aikoina tuntuu taantuneen, koska konttaaminen kiinnostaa enemmän.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
keskiviikko 17. toukokuuta 2017
Ei unohdu koskaan
Luin viime viikolla Ei unohdu koskaan - henkirikoksen jäljet-kirjan. Tykkään siis lukea tositapahtumiin perustuvia kirjoja, elämäkertoja ja semmoisia. Ihan mielenkiitoinen kirja oli tuo. Siihen on kerätty henkirikoksen uhrien omaisten haastatteluja ja asiantuntijat ovat myös kertoneet omasta puolestaan mitä tapahtuu tuollaisen tapahtuman jälkeen omaisille ja sille rikoksen tekijälle.
Meidän poika kasvaa ja kehittyy. Nyt on alkanut "minä itte"-vaihe. Syö itse lusikalla ja auttaa ei saa. Kävelee tuetta, mutta viime aikoina tuntuu taantuneen, koska konttaaminen kiinnostaa enemmän.
Meidän poika kasvaa ja kehittyy. Nyt on alkanut "minä itte"-vaihe. Syö itse lusikalla ja auttaa ei saa. Kävelee tuetta, mutta viime aikoina tuntuu taantuneen, koska konttaaminen kiinnostaa enemmän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti