keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Ei unohdu koskaan

Luin viime viikolla Ei unohdu koskaan - henkirikoksen jäljet-kirjan. Tykkään siis lukea tositapahtumiin perustuvia kirjoja, elämäkertoja ja semmoisia. Ihan mielenkiitoinen kirja oli tuo. Siihen on kerätty henkirikoksen uhrien omaisten haastatteluja ja asiantuntijat ovat myös kertoneet omasta puolestaan mitä tapahtuu tuollaisen tapahtuman jälkeen omaisille ja sille rikoksen tekijälle.


Meidän poika kasvaa ja kehittyy. Nyt on alkanut "minä itte"-vaihe. Syö itse lusikalla ja auttaa ei saa. Kävelee tuetta, mutta viime aikoina tuntuu taantuneen, koska konttaaminen kiinnostaa enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Särkyä ja väsyä

Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...