Ei nimi miestä pahenna, mutta...

Voi taivas! Minun ei pitäisi aamulla unenpöpperössä lukea yhtään mitään ja varsinkaan ilman silmälaseja. No, katselin huvikseni seinäkalenteria, jossa lukee nimipäiviä ja silmäni osui päivän kohdalle, jossa nimipäivissä luki Lersse. Repesin ihan totaalisesti, että ei kai kukaan vanhempi nyt niin hirveä voi olla, että antaa tuollaisen nimen lapselle ja vielä niin moni vanhempi, että se päätyy oikein nimipäiväkalenteriin. Laitoin sitten lasit päähän, niin eihän siinä lukenutkaan Lersse vaan Jesse. :D

Huomenaamulla pitäisi suunnata linja-autoasemalle ja sillä Murun luokse viikonlopuksi. Lauantaina on pientä häppeninkiä tiedossa.

Nyt pitäisi pakata, mutta eipä oikein ole inspistä. :/ On sellainen toisaalta ja toisaalta-olo. Että toisaalta haluaa lähteä, koska ne häppeningit (livemusiikkia), mutta sitten toisaalta pelottaa, että se kaksilahkeinen onnistuu taas jollain tapaa loukkaamaan minua ja tulen suru puserossa takaisin kotiin.