Huhhuh, sain tehtäväkseni jakaa Stand Up-tapahtuman julisteita eri kauppoihin ja muihin paikkoihin. Kyllä siinä pari tuntia vierähti potkurilla ja muutama kilometri tuli mittariin. Siitä hyvästä sain palkaksi kaksi lippua kyseiselle keikalle. Saa nyt nähdä kenet sinne otan mukaan, kun mitään humalaista en ala katsomaan, kun itse en juo. Ja toisaalta, kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, mulla ei kavereita oikein ole (joo siis tokihan niitä silloin alkaa olemaan, kun jotain ilmaiseksi saa, kuten nyt yhden keikkalipun, mutta en mä sellaista "kaveria" sinne mukaan halua). Ja sitä paitsi haluan päästä sieltä joskus poiskin, en mä koko yötä siellä ala olemaan.
Jalat on ihan sairaan kipeät ja kun tulin kotiin, tuntui että pyörryn, kun väsytti niin paljon. En ymmärrä miten ne postinjakajat, jotka kulkee kävellen sen kärryn kanssa, jaksaa sitä hommaa joka päivä. Niin no, ehkä he on tottuneet. Sainpahan kuitenkin palkaksi lipun, jota mietin just toissapäivänä, että miten minun budjetti riittää siihen, kun pitäisi saada jotain säästöönkin. Se ongelma ratkesi lähes itsestään, kun tämä tilaisuus tipahti minun eteen ihan kuin taivaasta.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti