Nyt taitaa alkaa olla kertomisen aika. Kun tuossa taannoin kerroin, että Muru ei silloin varsinaisesti enää ollut ex ja syykin oli, mutta en kirjoittanut siitä silloin sattuneesta syystä. Rakastan häntä valtavasti ja mitä ilmeisemmin hän minua, mutta siihen on muukin syy. Nyt sitten paljastan tämän syyn ja se tulee tässä:
Tein nuo testit tänään illalla, että en ole soittanut edes neuvolaan vielä. Mutta jos nuo molempien testien haamuviivat nyt tarkoittaa sitä mitä luulen, niin olen todella onnellinen. Olen halunnut lasta jo kauan. Ja kun se kuitenkin tapahtui ihmisen kanssa, jota rakastan eikä jonkun random-tyypin, niin kyseinen elämänmuutos on todella tervetullut.
Syy että miksi kirjoitan tästä tänne jo nyt, on että tämä on minun päiväkirja, vaikka tätä lukeekin muutkin ihmiset (mutta ei tietääkseni tutut, niin siksi uskalsin kirjoittaa). Oli pakko päästä purkamaan tätä jännitystä johonkin muuhunkin kuin omaan mieheeni. Hän suhtautui tähän asiaan tyynen rauhallisesti, koska me ollaan juteltu tästä jo viikkoja ja hän tiesi, että saattaa tämmöistä olla odotettavissa. Ja kun hänkin on lapsirakas ja haluaa omia lapsia, niin en kadu sitä, että lapseni isä on juuri hän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
Oi, ihania uutisia! Paljon onnea ja muistorikasta odotusaikaa :)
VastaaPoistaKiitos. Toivon vaan niin kovasti, että nuo sitten pitää paikkaansa. No, neuvolassa se viimeistään selviää. :)
PoistaOnnea. Toivottavasti jaksat vauva ajan, se kun ei ole masentuneelle ja väsyneelle ihmiselle ollenkaan helppoa eikä vauva sitä masennusta paranna vaikka toivottu olisikin.
VastaaPoistaKiitos. En mä nyt niin tyhmä ole, että niin ajattelisin. -.- Ja tiedän kyllä, ettei ole helppoa, tuskin kenellekään, mutta raskaan ajan lisäksi tuo paljon iloakin. Ja onneksi en ihan yksin ole.
Poista