No niin, just kun pääsin sanomasta, ettei pahoinvointia ole ollut, niin eilen se sitten alkoi. Ei tosin siihen malliin, että oksentaa tarvitsisi, mutta oksettaa kyllä. Se loppuu, kun syö jotain, eli ei kovin paha pahoinvointi (ainakaan vielä...). Onneksi olen kuitenkin tähän asti säästynyt siltä.
Väsymys on kamala. Saatan nukkua kolmet parin tunnin päiväunet päivässä ja silti mennä illalla nukkumaan jo kymmenen aikaan. Näin on tapahtunut jo muutamana päivänä. Väsymys on vaan niin ylivoimaista, ettei kykene pysymään hereillä.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aikuisen seuran puute
Että voi ihmistä ahdistaa. Sanon suoraan, että olen loman tarpeessa. Semmoinen vaikka edes yhden vuorokauden yksinolo-loma olis ihan tervetu...
-
Että voi ihmistä ahdistaa. Sanon suoraan, että olen loman tarpeessa. Semmoinen vaikka edes yhden vuorokauden yksinolo-loma olis ihan tervetu...
-
Oho, näköjään viimeisin kirjoitus on viime vuoden puolelta. Olen hengissä. :D Nyt vaan on ollut paljon kaikenlaista, ettei ole muistanut tän...
-
Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti