Olin siis käymässä viime viikolla lapsuudenkodissani. Muuten meni hyvin, mutta siellä ollessani mulla alkoi supistelut. Se johtui stressistä, joka taas johtui yhdestä sukulaisesta, joka yritti joka päivä tunkea kylään. Kyseli "saako tulla tänään". Hän kävi yhtenä päivänä ja se riitti mulle. Se ihminen olisi ihan jees, jos tulisi yksin, mutta kun hän raahaa aina poikaystävänsä mukanaan ja se poikaystävä on lievästi sanottuna rasittava. Se poika kun tulee meille, se menee sohvalle makaamaan, ottaa puhelimensa käteen, alkaa naputella sitä, höpisee omiaan ja naureskelee itsekseen. Mulla käy se hermoon.
Eikä siinä kaikki. Sillä on tapana sanoa asioita, joita kukaan ei jaksa eikä halua kuulla, kuten "sulla on tuommoinen paska puhelin, minä olen paras tässäkin asiassa. Sinä et osaa mitään". Ja yksi kerta tämä poika sanoi mulle "mitä jos siitä sinun lapsesta tulee siamilainen kaksonen, jolla on kaksi päätä eikä ne osaa päättää kumpaan suuntaan ne kävelee." Hänen mielestään se oli kai hauskaa, mutta minua se ei naurattanut.
Sitten kun pääsin tänne nykyiseen kotiini takaisin, ne supistelut loppui. Huomenna mulla on kuitenkin neuvola, niin selviää, onko vauvalla kaikki hyvin. Ainakin ihan hyvin se on liikuskellut.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti